Pitkä hiljaisuus on päättynyt, sillä olen kaivanut itseni ylös koulupaperisuosta ja sulkenut keskeneräisen kandini ehkä ensimmäistä kertaa elokuun jälkeen. Olen jälleen palannut kesänjälkeiseen arkirutiiniini, eli toisin sanoen siihen rumbaan, että matkustan bussilla joka päivä vähintään kahdesti ja vietän päiväni satojen muiden ihmisten ympäröimänä yliopistolla. Tämä, ja lisäksi se fakta, että työskentelin kesän asiakaspalvelijana, takaavat sen että nurkumista kanssaihmisten tavoista riittää. Tässäpä siis lisähavaintoja niistä ihmisistä, joiden käytös hienoisesti kiehuttaa sappinesteitäni ja niin sanotusti linkoaa hiekkaa genitaaleihini.

1. Ihmiset, jotka vievät kaksi paikkaa bussissa. Joko toinen istuin on varattu laukulle tai sitten henkilö itse istuu käytäväpaikalla niin, ettei kukaan matkustajista kehtaa sambata hänen ohitseen ikkunapaikalle. Suomalaisten epäsosiaalisuus kulminoituu bussissa matkustamiseen: puolet tekevät elekielellä selväksi ettei viereen ole istumista, ja loput puolet eivät kehtaa pyytää edellä mainittuja siirtämään joko laukkujaan tai pakaroitaan sen vertaa, että viereen avautuisi istumapaikka jollekulle. Puhumattakaan nuorista miehistä, jotka välttelevät katsekontaktia kaikkien kanssa ja mieluummin seisovat yhtenäisenä lattiaan tuijottavana rykmenttinä lastenvaunupaikalla, kuin istuvat yhdenkään tuntemattoman viereen.

2. Äkäiset tädit, jotka kuvittelevat olevansa oikeassa silloinkin, kun eivät ole. Ja työssäni kohtaamastani äkäisten tätien määrästä päätellen heitä on paljon. Kaulanahan vihaisen väpätyksen ja pisteliään vetistävän katseen perusteella he ovat sitä ihmistyyppiä, joka on noussut väärällä jalalla jo kohdusta tullessaan ja jonka omanarvontunto on asteikolla 1-10 noin tasoa Trump. Tänä aamuna jonotin vuoronumerolapulla palvelua kaupassa, ja ennen minua vuorossa oli eräs vanha täti. Kuitenkin hän omalla vuorollaan hävisi hyllyjen väliin yhtenä minkkiturkin vilahduksena, ja kassaneiti jäi turhaan huutelemaan hänen numeroaan ilmaan. Noin kuusi numeroa myöhemmin täti kuitenkin saapui kassalle raivoamaan, kuinka hänen vuoronumeronsa ohitettiin täysin. Kassaneiti selitti ystävällisesti, kuinka tädin olisi kuulunut saapua omalla vuoronumerollaan palveltavaksi ja koska hän ei näin tehnyt, tulee hänen ottaa uusi vuoronumero ja painua takaisin jonoon. Sitä seuraavasta kaakatuksesta ja huitomisesta erotin ainoastaan lauseen ”TÖRKEÄÄ PALVELUA” ja höysteenä hän mulkoili jokaista paikallaolijaa sen näköisenä, kuin olisimme koko kaupan voimin kollektiivisesti syypäitä holokaustiin. Kokovartalopuistatuin rajusti kaupasta poistuessani.

3. Ihmiset, joilta puuttuu luetunymmärtämisen taito. Annan kyllä kaiken anteeksi oikeasti lukihäiriöisille internetinkäyttäjille, mutta valitettavasti puutteellisella sisälukutaidolla ja hätähousuisuudella varustettuja ihmispoloja vaikuttaa olevan prosentuaalisesti moninkertainen määrä lukihäiriöisiin verrattuna. Ei tarvitse vaeltaa Puskaradio Oulua kauemmas, kun ilmiön voi jo havaita: aloitusviestissä Pirkko kertoo, kuinka on nähnyt tumman irtokoiran juoksemassa Tuirasta Toppilaan päin, ja kommenteissa Keijo ja Riitta kysyvät, että missä päin??? sekä Anneli, Martta ja Johannes kysyvät, että minkä värinen??? Naistenhuone-ryhmässä käsketään laittaa kuvia vaaleista hiuksista, mutta ketjussa on vähintään kuusitoista kuvaa punaisista ja lisäksi kolme kaljua.

Puhumattakaan ihmisistä, jotka ovat lukeneet aloitustekstin sieltä täältä hompsien ennätysajassa ja aloittavat pitkän ja polveilevan argumenttinsa sanoin ”En jaksanu lukee koko tekstiä, mutta…” Minäkään en jaksa lukea vastaustasi, mikäli perustat koko argumentaation niihin neljään sanaan, jotka sinulla oli aikaa lukemastasi sisäistää.

4. Ihmiset, jotka liisteröivät nuuskapusseja mihinkään muualle, kuin roskikseen. Teille on oma paikka manalassa, ja siellä pesette kakkaraitoja kauppakeskusten pöntöistä ja istutte Prisman kassalla joulukuun 23. päivä, kun jono kiemurtelee noin Italiaan saakka. Joka kerta kun käteni osuu kuivahtaneeseen nuuskapussin raatoon pöydän alapinnalla, toivon kovasti, että pussin jättänyt henkilö pieraisee lujaa ensitreffeillään tai lähtee junalla vahingossa Rovaniemelle, kun pitäisi mennä Helsinkiin.

2 KOMMENTTIA

  1. Kovasti samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta osa 3. jossa puhutaan luetun ymmärtämisestä olen hieman eri mieltä esimerkeistä: kirjoittaja kertoo että ihmiset eivät osaa lukea koska kysyvät ”missä päin???” ja ”minkä värinen???”, koska on mainittu asiat Toppila ja Tuira, sekä sana ”tumma.” Toppila ja Tuira ovat isoja alueita ja kommentoijat halusivat varmaankin tietää missä päin näitä alueita (esim. millä tiellä) koira on nähty, ja ”tumma” ei ole väri vaan sävy, joten kysymys ”minkä värinen?” pätee.

JÄTÄ VASTAUS

Kommentointi edellyttää, että JavaScriptin suoritus selaimessa on sallittu.