Ihmistyypit, joita en halua ymmärtää

4

Pidän itseäni kaiken kaikkiaan melko suvaitsevaisena ihmisenä ja hyväksyn kanssaeläjiltäni monenlaista käytöstä ja monenlaisia mielipiteitä. On silti olemassa muutamia käyttäytymisen tapoja, jotka saavat aivonesteeni kiehumaan terveyttä uhkaavalle tasolle. Jos kuulut johonkin seuraavaksi esittelemistäni ihmisryhmistä, pidä mielessäsi, että tökin sinua jatkuvasti mentaalisella haarukalla istumalihaksiisi.

  1. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä pyörän soittokellon äänen merkitystä. Liikun paljon pyörällä etenkin Oulun keskustan tuntumassa, joten kohtaan paljon sellaisia tilanteita, joissa jumitun tasapainoilemaan pyöräni päällä tien levyisten sunnuntaikävelijöiden taakse. Sitten kun ystävällisesti soitan kelloa saadakseni ohitustilaa, eli käytän soittokelloa sen varsinaiseen tarkoitukseen, saan osakseni perseenhajua tihkuvia katseita. Useimmissa tapauksissa henkilö tai joukkio ei edes siirry pois edestäni, vaan he tyytyvät mulkoilemaan minua siihen malliin, kuin olisin juuri tunkenut keskisormea heidän sieraimiinsa. Moisille ihmisille kellonsoiton tulisi tarkoittaakin keskaria, ja suurta sellaista.

Viime kesänä teatterin edustalla yritin pyöräillessäni ohittaa muutamaa teini-ikäistä tientukkoa, mutta vastaukseksi kellonsoittoon sain vastaukseksi vihaisen ”no vittu ring ring” -huudahduksen. Mieleni olisi tehnyt uittaa kyseistä tulevaisuuden toivoa niskavilloista Laanaojassa ja sen jälkeen pitää hänelle oppitunti kevyen liikenteen säännöistä, mutta tyydyin ainoastaan hymyilemään hänelle iloisesti, kun viimein pääsin posottamaan heidän ohitseen.

2. Ihmiset, jotka yliarvioivat oman tärkeytensä ja tulevat sairaana töihin/kouluun. Tällaisille ihmisille kehotan seuraavanlaista prosedyyria: poista pääsi rektaalikanavastasi ja malta sairastaa kotona. Useat ihmiset kuvittelevat maailman nyrjähtävän pois raiteiltaan parin päivän saikuttamisen seurauksena ja täten ryömivät ihmisten ilmoille influenssaviruksia pöllyten ja ripulia pidätellen. Mistä luulette itse saaneenne pöpön? No siltä saman toimiston urvelolta, joka harjoitti samaa järjenköyhyyttä kuin sinäkin ja tuli sairaana töihin. Huomaatko kehän? Tätäkään kehää ei syntyisi, jos ylitunnolliset Pirkko-Kalevit ja Markku-Annelit ymmärtäisivät luopua työnarkomaniastaan edes silloin, kun tavaraa lentää molemmista päistä kuin Merikosken patoluukuista konsanaan ja kuume korventaa sisuskaluja.

3. Ihmiset, jotka töhertelevät julkisiin seiniin. Älkääkä käsittäkö väärin: minusta graffititaide voi olla jopa kaunista, mutta kyse onkin nimenomaan töhertelijöistä, eli niistä ihmispieruista, jotka kirjoittavat koiran korkuisin kirjaimin alikulkuun ”KAKE” tai ”420 blaze it” tai jotain muuta vastaavaa suttua, josta ei useimmiten edes erota kirjaimia. Miksi kukaan haluaisi käyttää mahdollisuutensa tulla muistetuksi ja huomatuksi siihen, että kirjoittaa seinänpätkään jotain sellaista tuherrusta, jonka taiteellinen arvo on suorastaan miinuksen puolella? Ehkä jotkut tavoittelevat moisella sotkemisella jonkinlaista rappiotaiteellista titteliä itselleen ja pyrkivät samoihin mittoihin kuin paska kaupunni tai yoman, mutta se ei muuta sitä faktaa, että kaikki turhat viiden sekunnin turaukset spraymaalilla ovat hirveitä.

4. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä henkilökohtaisen tilan käsitettä. Ja etenkin he, jotka kokevat oikeudekseen urkkia naama olkani päällä, mitä teen puhelimellani. En sentään säilytä mobiililaitteissani mitään valtionsalaisuuksia, mutta koen silti melkoista epämukavuutta, kun jonkun naamahiki pisaroi kännykkäni päälle ja se joku kommentoi kovaäänisesti katselemiani kuvia tai saamiani viestejä. Ihmisillä on toki erilaisia käsityksiä yksityisyyden ja läheisyyden rajoista, mutta minusta on kaiken kaikkiaan kohteliasta pysytellä oletusarvoisesti kaikista tutuistaan (poislukien kumppani) sellaisen mitan päässä, ettet pysty laskemaan hänen uteliaisuudesta kahisevia ripsiään.

Enkä minä nyt sentään kaikkia ihmisiä vihaa, mikä on oikeastaan hyväkin, sillä aloitan huomenna uuden työn asiakaspalveluammatissa. Siellä jos missä tarvitaan sietokykyä kaikenkarvaisia ihmisyksilöitä kohtaan – siksi käytänkin heidän äkäiseen tökkimiseensä mentaalista haarukkaa, sillä oikealla tökkiminen olisi vähintäänkin epäilyttävää.

4 KOMMENTTIA

  1. Tuosta pyörän pirikellosta: sinä sentään osaat käyttää sitä, toisin kuin useimmat. Eikö pyörissä nykyään ole kelloja vai eivätkö kaikki todellakaan ymmärrä sen käyttötarkoitusta? En ole kuullut pariin-kolmeenkymmeneen vuoteen sitä ääntä, paitsi omastani.

    • Totta, useimmilla pyöräilijöilläkin olisi kyllä huimasti parannettavaa omassa elekielessään, kun mielivät ohittaa jonkun keskustan kapoisilla jalkakäytävillä. Useimmiten ei ole kellon äänestä tietoakaan, vaan sen pyörän kanssa runtataan väkisin väkijoukon läpi ilman minkäänlaista varoitusta. Kevyen liikenteen sääntökirja olisi paikallaan oululaisille pyöräilijöille ja jalankulkijoille!

      • Pyöräilijöillä ei ole kylläkään mitään asia keskustan kapoisille jalkakäytäville; pyöräily jalkakäytävillä ei ole sallittua. Eri asia on kevyen liikenteen väylät, mutta ne on keskustassakin merkitty sellaisiksi.

  2. 5. Kevyen liikenteen väylällä vasemmalla laidalla tai keskellä kulkevat
    6. Liukuportaiden päähän jämähtäjät
    7. Jalkakäytävällä pyöräilevät (Merikoskenkatu!)
    8. Kulkulinjaansa taaksensa katsomatta vaihtavat